Näpsän vauveli ovat kasvaneet jo suuren suuriksi, aikuisturkkiakin jo pukkaa, nimittäin niitä okaita selälle. Näillä näkymin molemmat ovat kuin ovatkin naaraita, joten toive saada kavereita Näpsälle toteutui, hyvä näin.

Pienen pieni valkoinen spotti näyttäisi hällä olevan otsalla.

Ruoka maistuu erinomaisesti Näpsä-äidin vierellä.

Näpsä tarkistaa, onko ruokaa tarjolla.

"Terve äitee!"

Vauveliinit on edelleen supersuloisia!

Ompelukoneen syövereistä voisi löytyä vaikka mitä kivaa...

Ihmeteltävää riittää pienen okahiiren maailmassa.

Viime yönä syntyivät Näpsän poikaset, kolme pientä vauvelia, joista valitettavasti yksi kuollut. :( Suru menetetystä poikasesta himmentää iloa, mutta olen todella onnellinen näistä kahdesta jäljelle jääneestä. Toivon vain, että Näpsä ei häiriintynyt liikaa ja hylkää poikasiaan, kun olen joutunut koppia nostelemaan ja poikasia ottamaan pois. Ensin päivällä poistin kuolleen poikasen ja vaihdoin kopin veriset paperit uusiin, joka tarkoitti myös kahden muun poikasen ottoa pois kopista, että sain puhtaat paperit tilalle. Nyt illalla oli vielä ihan pakko kurkata, onko kaksikko vielä hengissä, ja se tarkoitti taas kopin tyhjentämistä ja sitä myöten poikasten kädelle ottamista, oli meinaan Näpsä ne melkoisen hyvin piilottanut sinne tekemäänsä paperipalloon.

Okahiirethän syntyvän täysin valmiina ja myös kooltaan suurina, niin myös tämä kaksikko ja tyhjätystä kopista yrittävät huolissaan päästä jonnekin suuntaan pakoon.

Okavauvat vain yksinkertaisesti ovat niin äärettömän suloisia! Tekisi mieli mennä paijaamaan ja sylittelemään niitä takaisin...

Näpsä sen kuin pulskistuu lisää päivä päivältä, mutta poikasia vaan ei näy ei kuulu. Viime perjantaina oli ensimmäinen laskettuaika ja tulevana torstaina viimeinen, huolestuttaa vain, miten kauan Näpsä aikoo poikasiaan pantata, koska mitä suuremmaksi ne tulevat, sitä hankalammaksi synnytys menee. Näpsän vatsa on valtava, siis todella valtava, liekö sieltä pyörähtää heti montakin pienokaista, voisi ainakin kuvitella. Vuosia sitten Minni-okahiireni saadessa yhden poikasen, ei muutos vatsalinjoissa ollut kovinkaan suuri, Näpsällä on siihen verrattuna ainakin 3-4 kertaisesti muotoja. Tässä nyt elellään jänniä päiviä torstaihin asti ja kovasti odotellaan poikasten näkevän päivänvalon mahdollisimman pian. :)

Lopuksi muutama kuva Näpsästä, jolla alkaa olla jo valaan muodot...

Kärsivällisyys palkitaan viimein! Viisi päivää pahvilaatikko/terranpäällinen - yhdistelmällä ei tuottanut tulosta, joko Näpsällä ei kiimaa viidessä päivässä esiintynyt tai sitten paikka oli väärä. Neljäntenä ja viidentenä päivänä olivat jo Ruuneperin kanssa hieman enemmän ystävällismielisiä, mutta selvästi Ruuneperi puolusti pahvilaatikkoa ja Näpsä terraansa. Kuudentena päivänä kokeilin yhdistää ne lattialla, joka ei ainakaan olisi kummankaan omaa aluetta vaan täysin neutraali tila. Ruuneperi olikin heti kiinnostunut Näpsästä ja kulki sen perässä, mutta Näpsä livahti aina pois alta sekä kopista ajoi Ruuneperin pois. Eilen, eli toisena päivänä lattialla Ruuneperin ja Näpsän tavatessa toisensa seitsemättä kertaa, tulosta syntyi ja nyt odotettavissa on okahiirivauvoja 35-41 päivän sisään!

 

Näpsän sulhovalinnassa kolsuntoin gerbiilejä kasvattavaa siskoani ja lisäksi oman mielipiteensä antoi eräs koirakasvattajakin, ja tässä kävi nyt niin, että meidän kaikkien mielestä Ruuneperi on ykkösehdokas. Tänään starttasi kymmenen päivän "astutusmaraton". Okahiirinaaraalla on kiimankierto 4-5 päivää ympäri vuoden, joten tuossa kymmenessä päivässä on pakko osua joku päivä kohdalleen ja jos ei onnistu, saapi olla sitten onnistumatta.

Ensimmäiset viisi päivää tilana on suuri pahvilaatikko kera kahden kopin ja pienemmän pahvilaatikon, ruokaa on tarjolla. Näpsän terran päältä on pääsy laatikkoon. Tänään oli ensimmäinen kerta Näpsän tavata Ruuneperi. Otin Ruuneperin terrasta ja laitoin sen laatikkoon, avasin Näpsälle luukun ja odottelin sen tulevan katolle. Ensimmäisen kerran nähdessään Ruuneperin Näpsä säikähti ja luikahti takaisin terransa sisälle, muilla tapaamisilla puri Ruuneperia hännästä ja muutenkin kahakoivat. Yllättävää oli Ruuneperin vastaaminen Näpsän ärtymykseen ja Ruuneperi jopa näytti ajavan Näpsän pois pahvilaatikosta takaisin terran katolle. Kaikki aiemmat urokseni ovat olleet erittäin kilttejä naaraille, menneet vähän "hämilleen" ja pyrkineet naaraan luokse, mutta eivät todellakaan osoittaneet naarasta kohtaan aggressiivisuutta. Kokeilin vielä Isukillakin (se on kakkosvaihtoehto kokonsa vuoksi) otettuani Ruuneperin pois, mutta sama homma kävi, ei tykännyt Näpsä eikä tykännyt Isukki.

Olikohan huono päivä kaikilla vai puolustivatko pojat ruokaa vai mikähän tässä nyt mättää. Uudestaan kokeillaan pari kertaa päivässä muutamana päivänä, sitten vaihtuu paikka ja uusia kokeiluja. Toivon kovasti, että joku kerroista tärppäisi!